Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2012

Tällä viikolla televisiossa ei mainitsemisen arvoisia elokuvia, ainakaan sellaisia joita olisin nähnyt.

Ensi viikkoon, siis.

Titanic (1997)
Missä: MTV3
Milloin: Maanantai 16.4 Klo 21:00
Miksi: Olisiko ajankohtaista?
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 7.5/10

James Cameronin ehdottomasti onnistunein elokuva käsitellään KinoSilmässä aivan lähitulevaisuudessa.

Scoop (2006)
Missä: Sub
Milloin: Torstai 19.4. Klo 23:00
Miksi: Miksipä ei saman tien samaa uudestaan.
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 6.7/10

Siinä on vain jotain lohdullista että maailmassa on tekijöitä, jotka saavat toteuttaa itseään vuodesta toiseen ilman että kukaan erityisemmin puuttuu tapahtumiin. Näitä tekijöitä löytyy kaikilta taiteen aloilta, ja Stanley Kubrickin jättäessä maallisen vaelluksensa varsin varhaisessa vaiheessa, elokuvamaailman oman tien johdonmukaiseksi johtotähdeksi on jäänyt Woody Allen.

Toki tämä tarkoittaa sitä että miehen tuotanto on kauniisti todettuna hyvin epätasaista, etenkin viime vuosina. Tästä olemme lähes kaikki samaa mieltä, joskin minä olen elokuvakohtaisesti lähes päinvastaista mieltä maailman kanssa. Niinpä ei ollutkaan yllätys että sen jälkeen kun maailman kriitikot kollektiivisesti tervehtivät Scoop:ia syvällä välinpitämättömyydellä, minä puolestani tervehdin elokuvaa miehen myöhempien vuosien yhtenä piristysruiskeena.

Asetelma, vaikka se onkin siirretty New Yorkin eliittiseurapiiristä Britannian vastaavaan, ei tuo mitään uutta. Woody Allen näyttelee toistaiseksi viimeistä kertaa itseään muiden yrittäessä pysyä jollain tasolla miehen hysteerisen selityksen kelkassa. Tämä ei sinänsä ole kovinkaan suuren huomion arvoinen seikka, mutta se on että Allen sepostaa hauskemmin kuin on tehnyt useassa tuoreemmassa esiintymisessään.

Myös yliluonnollisilla elementeillä kuorrutettu murhamysteeri toimii tuttuja latujaan pitkin tasaisen varmalla otteella, ja siksipä elokuva on Allenin ystäville kuin pulahdus lämpimään veteen vaikka mistään valtavasta elokuvataiteesta ei toki ole kysymys.

Home Alone (1990)
Missä: MTV3
Milloin: Lauantai 21.4. Klo 15:40
Miksi: Kertaus on opintojen äiti.
IMDb: 7.2/10

John Hughes kuuluu amerikkalaisen nuoriso/perhe/komediaelokuvagenrejen kovimpiin menestyjiin. Hänen ohjaamansa ja kirjoittamansa elokuvat ovat olleet jättimäisiä menestyksiä etenkin Amerikkalaisilla markkinoilla ja hänet on myös palkittu elämäntyöstään joka päättyi vasta miehen kuoltua suhteellisen nuorella iällä sydänkohtaukseen.

Ainoa kysymys joka jää jäljelle on: Miksi ihmeessä?

Mies kehui että kirjoittaa yleensä elokuviensa käsikirjoitukset noin viidessä päivässä eikä katso jatkokehittelyä millään lailla tarpeelliseksi. Ja se hänen elokuvistaan paistaakin läpi, eikä Home Alone ole tässä suhteessa poikkeus vaikka mies jättikin tällä kertaa ohjaamistehtävät Chris Columbukselle. Elokuva on täynnä yksiulotteisia karrikatyyrejä joita ei voi kutsua henkilöhahmoiksi vahingossakaan. Perusidea perheestä joka unohtaa yhden lapsistaan matkasta ontuu pahemmin kuin puolikas lahna.

Pahinta kuitenkin on elokuvan varsinainen ”sisältö”, kun Macaulay Culkinin esittämän lapsen yksin vartioimaan taloon ilmaantuu toilailevia murtovarkaita. Lapsen virittämät ansat ja niitä seuraava slapstick-maraton on tuskastuttavan epähauskaa katsottavaa kaikenikäisille, eikä edes kovin kekseliästä. Suosittelen käyttämään lauantai-iltapäivän johonkin tuottavampaan, vaikkapa kalkkunoiden tehotarhaukseen.

Naked Gun 33⅓: The Final Insult (1994)
Missä: Nelonen
Milloin: Lauantai 21.4 Klo 21:00
Miksi: Kai ne sitten täytyy kaikki näyttää.
Oma arvosana: 3/10
IMDb: 6.2/10

Jos ei muuta positiivista löydä, täytynee kehua elokuvan julistetta joka rehellisesti lupaa vain suurimmaksi osaksi uusia vitsejä. Joskaan menisi ihan takuuseen siitä ettäkö näin oikeasti olisi. Suurin osa vitseistä nimittäin on niitä samoja vanhoja, mutta tilanteita on muutettu sen verran että kaippa ne voidaan uusiksikin laskea.

Pahaksi enteeksi voidaan laskea jo se, että sarjan alkuperäisestä voimakolmikosta Zucker/Abrahams/Zucker on jäljellä enää vain yksi Zucker ja hänkin tyytyy tuottajan pestiin muiden saadessa muodollisen vastaavan tuottajan krediitin. Ihme tämä ei olekkaan, sillä Frank Drebinin armollisesti viimeiseksi jäänyt kokoelma toilailuja tuntuu väsyneeltä ensiminuuteista loppuun asti. Tästä kertoo se, että jo valmiiksi väljähtäneet tyypilliset vitsit on korvattu sarjalla vielä väsyneempiä alapää- ja vessajuttuja. Ristiinpukeutuminen, alatyyliset sanaleikit hahmonniminä ja masturbointi vie jopa tämän sarjan elokuvaksi aivan liikaa aikaa.

Mutta jotta antaisin edes jonkinlaisen kuvan tasapainoisesta arviosta, täytyy elokuvasta kuitenkin nostaa positiivisiksi aspekteiksi kohtuullisen humoristinen vankilapakokohtaus sekä vielä vuosia edellisen näkemisen jälkeenkin aina silloin tällöin päässä pyörivä erinomaisen hauska ja tarttuva Äiti Teresa-musikaali, joka onnistuu olemaan juuri oikealla tavalla pöyristyttävän asiaton ja kutkuttavan hauska ilman minkäänlaista alapäävitsailua.

Elokuvan viimeinen kolmannes vietetään Oscar-gaalassa. Epätoivoa vai toiveajattelua?

Броненосец «Потёмкин» (1925)
Missä: YLE Teema
Milloin: Sunnuntai 22.4 Klo 18:00
Miksi: Kulttuurityö kannattaa aina.
Oma arvosana: 8/10
IMDb: 8.1/10

Sergei Eisensteinin mestarillinen propagandaelokuva kuuluu kaikkien elokuvanystävän peruskatsontalistalle, ei pelkästään sen kulttuurihistoriallisen merkityksen vuoksi, vaan jo sen takia että kyseessä on erinomaisen hieno elokuva. Elokuva käsiteltiin KinoSilmän jaksossa #97.

Raiders of the Lost Ark (1981)
Missä: Nelonen
Milloin: Sunnuntai 22.4. Klo 15:40
Miksi: Raha tulee rahan luo.
Oma arvosana: 1/10
IMDb: 8.7/10

Steven Spielbergin ja George Lucaksen yhteinen rahasampo edustaa kaikkea sitä mitä minä Amerikkalaisessa toimintaelokuvassa vihaan. Harrison Fordin ylimakeileva niljakas ”arkeologi”hahmo saa lahdata ulkomaanpellejä täysin rauhassa ja ilman mitään tunnontuskia, sillä ainahan rikas valkoinen mies on oikeutettu tekemään aivan mitä tahansa. Eikä sitäpaitsi mitkään hänen edesottamuksistaan voi olla kyseenalaistettavissa, koska hänhän on jollain perverssillä logiikalla ”hyvis”.

Kaiken kukkuraksi Indianan lahdattua ensin urakalla väkeä, elokuva vielä olettaa katsojan järkyttyvän Indianan romanttisen kiinnostuksenkohteen kuoltua ja pysähtyy kuin seinään. Koska onhan valkoihoisen naisen henki nyt paljon arvokkaampi kuin satunnaisen paikallisen, totta kai. Ja jottei idiotismin määrä jäisi liian pieneksi, myöhemmin käy ilmi että täysin selittämättömästi nainen jäikin henkiin. Pahiksina löytyvät kaikkien laiskojen kirjoittajien luottovalinta Natsit. Ei näin. Koskaan, kiitos.

Elokuva otettiin pääosin suurin suosionosoituksin vastaan, mutta Lucas ei kestänyt pientäkään kritiikkiä ja nimesi myöhemmän elokuvansa pahiksen tätä elokuvaa kritisoineen elokuvakriitikon mukaan. Nähdäänkö siis tulevaisuudessa kenties triplavalomiekalla jedejä lahtaava Darth Henrik? Sitä jäämme odottamaan.

Full Metal Jacket (1987)
Missä: MTV3
Milloin: Perjantai 13.4 Klo 23:15
Miksi: Ei 1024:ttä kertaa ilman 1025:ttä.
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 8.4/10

Stanley Kubrick itse sanoi tavoitteekseen ohjata elokuvia kaikista genreistä. Kun hän kertoi ensimmäisen kerran tuottajalleen Jan Harlanille, että oli ostanut oikeudet Gustav Hasfordin kirjaan The Short-Timers, Harlanin ensimmäinen kysymys oli: ”Mutta sinähän olet jo ohjannut sotaelokuvan, Paths Of Gloryn.”

”Ei,” vastasi Kubrick. ”Minä olen ohjannut sodanvastaisen elokuvan. Nyt haluan ohjata neutraalin kuvauksen sodasta ja sodankäynnistä.”

Huomattavinta Kubrickin myöhempien aikojen kenties suurimmassa saavutuksessa on kenties sen rakenne. Elokuva jakaantuu selvästi kahteen jaksoon, joista ensimmäinen sijoittuu merijalkavoimien koulutuskeskukseen ja Vietnamissa vietämme vasta elokuvan jälkimmäisen, huomattavasti vähemmän kiinnostavan osuuden. Kirja olisi jatkunut vielä kolmannenkin erillisen segmentin verran, mutta Kubrick rajoitti viisaasti elokuvan vain kahteen osioon vaikka kirjan kolmas osuus onkin kenties se kaikkein painavin sanomaltaan.

Elokuva todellakin on parhaimmillaan seuratessaan vastavärvättyjen alokkaiden karua koulutusta suorastaan sarjakuvamaisen kersantin ohjauksessa. Rooli olisi helposti muodostunut parodiaksi itsestään ellei sitä olisi esittänyt entinen todellinen sotilaskouluttaja Lee Ermey, joka laukaisi oman menestyksekkään näyttelijän uran tämän elokuvan myötä. Toiseksi kohokohdaksi nousee Vincent D’Onofrion roolisuoritus hiljalleen järkensä menettävänä alokkaana, jonka suistuminen hulluuteen on tehokkaimpia ja realistisimpia kuvauksia prosessista.

Elokuvan todelliset heikkoudet tulevatkin esiin sen siirryttyä Vietnamiin. Ensimmäisen segmentin sielua raastavat tapahtumat lakaistaan välittömästi maton alle ilman että sen seurauksia ja vaikutuksia tutkittaisiin millään tavalla. Kaupunkisodankäynnin seuraaminen tuntuu muutenkin ontolta ja mekaaniselta ensimmäisen osion voimakkaan sisällön jälkeen. Elokuva hengittää edelleen oivasti ja ohjaus on Kubrickille tyypillisen mestarillista, mutta sisältö ei yksinkertaisesti tavoita samoja sfäärejä.

The Simpsons Movie (2007)
Missä: MTV3
Milloin: Lauantai 14.4. Klo 15:55
Miksi: Koska.
Oma arvosana: 5/10
IMDb: 7.3/10

The Simpsons. Onko animaation dynastiasta enää mitään sanottavissa? Tunnustaudun itsekin sarjan suureksi ystäväksi ja jaksan sarjaa edelleen seurata vaikka sarjan suuruuden vuodet ovatkin kaukana takanamme. Matt Groeningin, James L. Brooksin ja Sam Simonin luoma sarja yksinkertaisesti tavoittaa jotain mitä muut lähes identtisellä peruslähtökohdalla eivät tavoita.

Onko siis ihmekkään että menestyssarjan ympärillä oli pyörinyt huhuja teatterielokuvasta jo lähes vuosikymmenen kun viimein The Simpsons Movie varmistui. Ja lähtökohtaisesti kaikki vaikuttikin lupaavilta. Sarjan formaatti taipuu helposti lähes mihin tahansa muottiin, joten sen venyttäminen elokuvamittaan tuntui periaatteessa riskittömältä. Vielä kun soppaan lisättiin erinomaisen hauskat trailerit, rohkenin olla aidosti innoissani kun muun aivottoman elokuvalammaslauman mukana valuin Tennispalatsin massiiviseen megasaliin jossa elokuvan näin.

Ikävä kyllä elokuva ei missään vaiheessa tavoittanut trailereiden lupaavuutta. Suurin ongelma: Se yrittää liikaa. Aivan liikaa. Luin myöhemmin että elokuvan käsikirjoituksesta valmistui 124 vedosta ennenkuin päädyttiin kankailla pyörivään lopputulokseen. Se myös paistaa läpi. Jopa uudet vitsit tuntuvat väsyneiltä kun on niin kovin selvää että kirjoittajat olivat niihin todella kyllästyneitä. Elokuvasta jää myös pois televisiosarjan parhain puoli: Absurdismi, anarkismi ja sanallinen komiikka. Sen sijaan näemme idioottimaisia slapstick-yritelmiä Homerin hakatessa itseään vasaralla sormeen ja tippuessa toistuvasti vaikka mistä.

Perustavinta laatua oleva ongelma onkin sama, josta televisiosarjakin kärsii. Sarjan pääfokus Homer on yksinkertaisesti liian tyhmä. Homer on aina ollut yksinkertainen ja kömpelö, mutta sarjan edetessä päähenkilön älykkyysosamäärä on laskettu niin alas, ettei hahmolla pysty enää sanomaan mitään merkityksellistä. Sarjan fokus onkin nyttemmin kääntynyt jonnekkin toisaalle silloin kun kirjoittajat ovat halunneet oikeasti välittää jotain merkityksellistä katsojille. Mutta dynastian ensimmäisen elokuvan fokus ei tietenkään voi kääntyä keskushahmosta toisaalle.

Naked Gun 2 1/2: The Smell of Fear (1991)
Missä: Nelonen
Milloin: Lauantai 14.4. Klo 21:00
Miksi: Esitysoikeudet lienevät halvat.
Oma arvosana: 5/10
IMDb: 6.7/10

Tiesittekö, että Leslie Nielsen on joskus ollut aivan oikea näyttelijä? Kieltämättä siitä on varsin kauan, sillä joudumme matkaamaan niinkin kauaksi kuin 50-luvulle. Sen jälkeen Nielsenistä kehittyi varsin epähauska koomikko, joka vielä kaiken lisäksi käytti valtavan määrän aikaa ja energiaa oikeistopolitikointiin.

Kyseenalaiset poliittiset valinnat eivät liene epähauskuuden syy, mutta Nielsen on onnistunut erinomaisen tehokkaasti valitsemaan mahdollisimman epähauskat roolit itselleen. The Naked Gun-sarja perustui Police Squad-sarjaan, joka onnistui olemaan huomattavasti hauskempi, vaikka suuri osa vitseistä ovatkin täysin identtisiä. Luultavasti selittävänä tekijänä vahvasti toimii sarjan lyhyempi kesto. Elokuvamitassa samantyyppiset välituntivitsit eivät jaksa enää kovin pitkälle naurattaa. Jos ne nyt naurattivat lähtökohtaisestikkaan.

Kuitenkaan aivan täysi turska kyseessä ei ole, sillä parhaimmillaan elokuvasarja onnistuu varsin onnistuneisiinkin vitseihin, jotka suurin osa ovat visuaalisia. Kulissin etupuolella käveleminen ja sanaleikit toimivat paikoitellen oivallisestikkin, sillä aikaa kuin harvinaisen kulahtanut slapstick ja idioottimaiset alapääjutut aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

Suositellaan kulutettavaksi harkiten ja kohtuudella.