RoboCop 3 (1993) Missä: MTV3
Milloin: Torstai 19.1 Klo 23:05
Miksi: Kuka tietää?
Oma arvosana: 2/10
IMDb: 3.6/10
Olen tainnut jo aiemmin tunnustaa, että ensimmäinen RoboCop kuuluu epätodennäköisimpiin elokuviin joista todella pidän. Armottoman väkivaltainen ja ihmiselämästä piittaamaton elokuva onnistui sisältämään häkellyttävän määrän tasoja ja kääntämään väkivallan kuvauksen allegoriaksi 80-luvulla meneillään olevasta Reagan-vallankumouksesta.
Joten mitä tapahtuukaan kun menestyselokuvan väistämättömistä jatko-osista väännetään samanlaista väkivaltapornoa ilman yritystäkään tavoittaa sitä ydintä joka alun perin elokuvasarjasta teki menestyksen? Parhaimmassa, ja hyvin harvinaisessa, tapauksessa jatko-osa onnistuu silti olemaan harmitonta purkkaviihdettä. Pahimmassa tapauksessa jatko osa on — RoboCop 3.
Ulkoelokuvallinen asetelma tietääkin hyvää: Alkuperäinen näyttelijä (Peter Weller) ei enää sietänyt käsikirjoituksien tasoa ja on korvattu toisella (Robert John Burke), naispääosaa edelleen epätoivoisen pätevästi näyttelevä Nancy Allen suostui projektiin vain mikäli hänen hahmonsa kuolisi pois (…ai niin, spoilerivaroitus) ja kaiken kukkuraksi tuotantoyhtiö meni konkurssiin ennen elokuvan julkaisua, jonka takia elokuva jäi varastoon useammaksi vuodeksi.
Poikkeuksellisen aneeminen käsikirjoitus, korkeintaan televisiotasoiset näyttelijät ja häkellyttävän huonot erikoistehosteet yhdessä varmistavat että elokuvakokemus olisi mahdollisimman tylsä, turha ja alkuperäisen elokuvan merkitystä vähentävä.
Joten ei voi kuin todeta että ikävä kyllä konkurssi oli turha — elokuva on siitä huolimatta maailmalla ja nyt siis myös television katsojien riesana.
Scoop (2006)
Missä: Yle Teema
Milloin: Perjantai 20.1. Klo 21:30
Miksi: Koska ajoittainen Allen-annos ei ole pahitteeksi kenellekään.
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 6.7/10
Siinä on vain jotain lohdullista että maailmassa on tekijöitä, jotka saavat toteuttaa itseään vuodesta toiseen ilman että kukaan erityisemmin puuttuu tapahtumiin. Näitä tekijöitä löytyy kaikilta taiteen aloilta, ja Stanley Kubrickin jättäessä maallisen vaelluksensa varsin varhaisessa vaiheessa, elokuvamaailman oman tien johdonmukaiseksi johtotähdeksi on jäänyt Woody Allen.
Toki tämä tarkoittaa sitä että miehen tuotanto on kauniisti todettuna hyvin epätasaista, etenkin viime vuosina. Tästä olemme lähes kaikki samaa mieltä, joskin minä olen elokuvakohtaisesti lähes päinvastaista mieltä maailman kanssa. Niinpä ei ollutkaan yllätys että sen jälkeen kun maailman kriitikot kollektiivisesti tervehtivät Scoop:ia syvällä välinpitämättömyydellä, minä puolestani tervehdin elokuvaa miehen myöhempien vuosien yhtenä piristysruiskeena.
Asetelma, vaikka se onkin siirretty New Yorkin eliittiseurapiiristä Britannian vastaavaan, ei tuo mitään uutta. Woody Allen näyttelee toistaiseksi viimeistä kertaa itseään muiden yrittäessä pysyä jollain tasolla miehen hysteerisen selityksen kelkassa. Tämä ei sinänsä ole kovinkaan suuren huomion arvoinen seikka, mutta se on että Allen sepostaa hauskemmin kuin on tehnyt useassa tuoreemmassa esiintymisessään.
Myös yliluonnollisilla elementeillä kuorrutettu murhamysteeri toimii tuttuja latujaan pitkin tasaisen varmalla otteella, ja siksipä elokuva on Allenin ystäville kuin pulahdus lämpimään veteen vaikka mistään valtavasta elokuvataiteesta ei toki ole kysymys.
Star Trek (2009)
Missä: Nelonen
Milloin: Sunnuntai 22.1. Klo 21:00
Miksi: Kai se on pakko…
Oma arvosana: 3/10
IMDb: 8.1/10
Myönnettäköön että minä en ole pätevä henkilö arvostelemaan J.J. Abramsin tulkintaa SciFin kenties suurimmasta tuotteesta. Henkilö joka on kasvanut katsoen aikaisempia Star Trek-sarjoja ja -elokuvia ja käyttänyt säälittävän paljon aikaa niiden analysoimiseen ja ulkoa opetteluun ei kykene katsomaan totaalista uudelleenkäynnistystä objektiivisesti. Siksipä en ole yllättynyt että Star Trek:iä sen suuremmin tuntematon henkilö pitää elokuvasta ja minä taas pidän sitä lähes henkilökohtaisena loukkauksena.
Totta kai Star Trek-nörttinä olen fundamentaalisella tasolla pahastunut siitä että Abrams katsoi tarpeelliseksi resetoida hahmot nimeä lukuunottamatta tunnistamattomiksi irvikuviksi, kumoten oikeastaan kaiken mitä näistä henkilöistä olemme oppineet vuosien varrella. Toisaalta, mitä voimme odottaa kun käsikirjoittajina toimii kaksikko Roberto Orci & Alex Kurtzman (jotka ovat vastuussa muun muassa Transformers-sarjan elokuvista), joiden ensimmäinen toteamus haastattelussa on että Star Trek on aina ollut heidän mielestään ”liian science fictionia”. Käsittämätön ratkaisu on myös ollut ottaa nimeltään tuttuja hahmoja näyttelemään persoonallisten luonnenäyttelijöiden sijaan toinen toistaan geneerisempiä Hollywood-kiiltokuvapoikia ja -tyttöjä.
Mutta kaikkein eniten minä olen pahastunut siitä, että Star Trek tarkoitti joskus jotakin ja nyt se tarkoitus on hävitetty kaupallisuuden alttarilla. Star Trek oli viihteellisimmilläänkin uskalsi ottaa riskejä ja sukeltaa pintaa syvemmälle. Se tutki olemassaoloa, maailmankaikkeutta ja ihmisyyden kokemusta kaikin tavoin. Se pyrki kertomaan tarinoita jotka jäivät elämään. Tämä elokuva on täysin tyhjänpäiväistä avaruusammuskelua joka voisi yhtä hyvin olla Transformers-, Star Wars-, tai mihin tahansa scifielokuvasarjaan kuuluva aivopurkkapläjäys.
Siinä lajissaan tämä ei ole mitenkään valtaisan huono, paikoitellen jopa toimiva. Joten jos ei tunne Star Trek:iä millään tasolla ja kaipaa harmitonta geneeristä kaksituntista, voisi aikansa käyttää huonomminkin. Mutta Star Trek tämä ei ole.
KinoSilmä 