Television elokuvaviikko 15/2012

Full Metal Jacket (1987)
Missä: MTV3
Milloin: Perjantai 13.4 Klo 23:15
Miksi: Ei 1024:ttä kertaa ilman 1025:ttä.
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 8.4/10

Stanley Kubrick itse sanoi tavoitteekseen ohjata elokuvia kaikista genreistä. Kun hän kertoi ensimmäisen kerran tuottajalleen Jan Harlanille, että oli ostanut oikeudet Gustav Hasfordin kirjaan The Short-Timers, Harlanin ensimmäinen kysymys oli: ”Mutta sinähän olet jo ohjannut sotaelokuvan, Paths Of Gloryn.”

”Ei,” vastasi Kubrick. ”Minä olen ohjannut sodanvastaisen elokuvan. Nyt haluan ohjata neutraalin kuvauksen sodasta ja sodankäynnistä.”

Huomattavinta Kubrickin myöhempien aikojen kenties suurimmassa saavutuksessa on kenties sen rakenne. Elokuva jakaantuu selvästi kahteen jaksoon, joista ensimmäinen sijoittuu merijalkavoimien koulutuskeskukseen ja Vietnamissa vietämme vasta elokuvan jälkimmäisen, huomattavasti vähemmän kiinnostavan osuuden. Kirja olisi jatkunut vielä kolmannenkin erillisen segmentin verran, mutta Kubrick rajoitti viisaasti elokuvan vain kahteen osioon vaikka kirjan kolmas osuus onkin kenties se kaikkein painavin sanomaltaan.

Elokuva todellakin on parhaimmillaan seuratessaan vastavärvättyjen alokkaiden karua koulutusta suorastaan sarjakuvamaisen kersantin ohjauksessa. Rooli olisi helposti muodostunut parodiaksi itsestään ellei sitä olisi esittänyt entinen todellinen sotilaskouluttaja Lee Ermey, joka laukaisi oman menestyksekkään näyttelijän uran tämän elokuvan myötä. Toiseksi kohokohdaksi nousee Vincent D’Onofrion roolisuoritus hiljalleen järkensä menettävänä alokkaana, jonka suistuminen hulluuteen on tehokkaimpia ja realistisimpia kuvauksia prosessista.

Elokuvan todelliset heikkoudet tulevatkin esiin sen siirryttyä Vietnamiin. Ensimmäisen segmentin sielua raastavat tapahtumat lakaistaan välittömästi maton alle ilman että sen seurauksia ja vaikutuksia tutkittaisiin millään tavalla. Kaupunkisodankäynnin seuraaminen tuntuu muutenkin ontolta ja mekaaniselta ensimmäisen osion voimakkaan sisällön jälkeen. Elokuva hengittää edelleen oivasti ja ohjaus on Kubrickille tyypillisen mestarillista, mutta sisältö ei yksinkertaisesti tavoita samoja sfäärejä.

The Simpsons Movie (2007)
Missä: MTV3
Milloin: Lauantai 14.4. Klo 15:55
Miksi: Koska.
Oma arvosana: 5/10
IMDb: 7.3/10

The Simpsons. Onko animaation dynastiasta enää mitään sanottavissa? Tunnustaudun itsekin sarjan suureksi ystäväksi ja jaksan sarjaa edelleen seurata vaikka sarjan suuruuden vuodet ovatkin kaukana takanamme. Matt Groeningin, James L. Brooksin ja Sam Simonin luoma sarja yksinkertaisesti tavoittaa jotain mitä muut lähes identtisellä peruslähtökohdalla eivät tavoita.

Onko siis ihmekkään että menestyssarjan ympärillä oli pyörinyt huhuja teatterielokuvasta jo lähes vuosikymmenen kun viimein The Simpsons Movie varmistui. Ja lähtökohtaisesti kaikki vaikuttikin lupaavilta. Sarjan formaatti taipuu helposti lähes mihin tahansa muottiin, joten sen venyttäminen elokuvamittaan tuntui periaatteessa riskittömältä. Vielä kun soppaan lisättiin erinomaisen hauskat trailerit, rohkenin olla aidosti innoissani kun muun aivottoman elokuvalammaslauman mukana valuin Tennispalatsin massiiviseen megasaliin jossa elokuvan näin.

Ikävä kyllä elokuva ei missään vaiheessa tavoittanut trailereiden lupaavuutta. Suurin ongelma: Se yrittää liikaa. Aivan liikaa. Luin myöhemmin että elokuvan käsikirjoituksesta valmistui 124 vedosta ennenkuin päädyttiin kankailla pyörivään lopputulokseen. Se myös paistaa läpi. Jopa uudet vitsit tuntuvat väsyneiltä kun on niin kovin selvää että kirjoittajat olivat niihin todella kyllästyneitä. Elokuvasta jää myös pois televisiosarjan parhain puoli: Absurdismi, anarkismi ja sanallinen komiikka. Sen sijaan näemme idioottimaisia slapstick-yritelmiä Homerin hakatessa itseään vasaralla sormeen ja tippuessa toistuvasti vaikka mistä.

Perustavinta laatua oleva ongelma onkin sama, josta televisiosarjakin kärsii. Sarjan pääfokus Homer on yksinkertaisesti liian tyhmä. Homer on aina ollut yksinkertainen ja kömpelö, mutta sarjan edetessä päähenkilön älykkyysosamäärä on laskettu niin alas, ettei hahmolla pysty enää sanomaan mitään merkityksellistä. Sarjan fokus onkin nyttemmin kääntynyt jonnekkin toisaalle silloin kun kirjoittajat ovat halunneet oikeasti välittää jotain merkityksellistä katsojille. Mutta dynastian ensimmäisen elokuvan fokus ei tietenkään voi kääntyä keskushahmosta toisaalle.

Naked Gun 2 1/2: The Smell of Fear (1991)
Missä: Nelonen
Milloin: Lauantai 14.4. Klo 21:00
Miksi: Esitysoikeudet lienevät halvat.
Oma arvosana: 5/10
IMDb: 6.7/10

Tiesittekö, että Leslie Nielsen on joskus ollut aivan oikea näyttelijä? Kieltämättä siitä on varsin kauan, sillä joudumme matkaamaan niinkin kauaksi kuin 50-luvulle. Sen jälkeen Nielsenistä kehittyi varsin epähauska koomikko, joka vielä kaiken lisäksi käytti valtavan määrän aikaa ja energiaa oikeistopolitikointiin.

Kyseenalaiset poliittiset valinnat eivät liene epähauskuuden syy, mutta Nielsen on onnistunut erinomaisen tehokkaasti valitsemaan mahdollisimman epähauskat roolit itselleen. The Naked Gun-sarja perustui Police Squad-sarjaan, joka onnistui olemaan huomattavasti hauskempi, vaikka suuri osa vitseistä ovatkin täysin identtisiä. Luultavasti selittävänä tekijänä vahvasti toimii sarjan lyhyempi kesto. Elokuvamitassa samantyyppiset välituntivitsit eivät jaksa enää kovin pitkälle naurattaa. Jos ne nyt naurattivat lähtökohtaisestikkaan.

Kuitenkaan aivan täysi turska kyseessä ei ole, sillä parhaimmillaan elokuvasarja onnistuu varsin onnistuneisiinkin vitseihin, jotka suurin osa ovat visuaalisia. Kulissin etupuolella käveleminen ja sanaleikit toimivat paikoitellen oivallisestikkin, sillä aikaa kuin harvinaisen kulahtanut slapstick ja idioottimaiset alapääjutut aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

Suositellaan kulutettavaksi harkiten ja kohtuudella.