Jälleen historiallista perspektiiviä luodaan päivän aiheeseen puhumalla elokuvista joiden ikäero on suurimmillaan yli sata vuotta. Millaisia ovat olleet tyypilliset scifielokuvat ja millaisia ne on tänä päivänä? Tätä kysymystä pohdimme kolmen elokuvan kautta. Käsittelyssä Voyage à travers l’impossible vuodelta 1902, Earth vs. the Flying Saucers vuodelta 1956 ja Sunshine vuodelta 2007.
Linkit:
Voyage à travers l’impossible (Wikipedia)
Voyage à travers l’impossible (IMDb)
Voyage à travers l’impossible (YouTube) 1, 2, 3
Earth vs. the Flying Saucers (Wikipedia)
Earth vs. the Flying Saucers (IMDb)
Sunshine (Wikipedia)
Sunshine (IMDb)
KinoSilmä 
Cillian muuten lausutaan K:lla, Kill-ian. Kyseessä on irlantilainen nimi.
Ainoa hyvä Sunshine-leffa on vuodelta 1999: http://www.imdb.com/title/tt0145503/. Harmittavan aliarvostettu ja tuntematon pätkä.
Boylen versiota koitin joskus katsoa, mutta en saanut katsottua loppuun asti. Ärsyttävää roskaa. Monet tuota ovat kehuneet, joten kaipa se pitäisi vielä koittaa katsoa uudestaan ja joku arvosanakin antaa.
Tuosta ilman avaruuspukua avaruudessa olemisesta vielä: itse leffan kohtauksesta en mitään muista, mutta ihminen kuolisi avaruudessa ensimmäiseksi hapen puutteeseen. Tyhjiössä ihmisen keuhkot pumppaavat hapen ulos kymmenissä sekunneissa, ja ihminen pyörtyy.
Ilman hapen loppumista seuraavaksi pahin ongelma olisi kosminen säteily, jota ihminen ei kauaa kestäisi. Korkeintaan muutamia minuutteja.
En tiedä miten lähellä aurinkoa leffassa oltiin, mutta kyllähän sieltä auringostakin lämpöenergiaa tulee. Ihminen ei kauhean nopeasti omaa lämpöään avaruudessa säteilisi, joten jos ihminen on paikallaan niin aurinkoa kohti oleva puoli todennäköisesti ehtisi palaa ennen kuin toinen puoli jäätyy.
Mutta joo, keskimäärin noissa avaruusleffoissa ei ole mitään fysiikan lakeja pahemmin noudatettu. Suurin osa tuntuu sijoittuvan sinne päin avaruutta missä äänetkin kuuluvat 🙂
Noniin, nyt sitten katsoin sen Sunshinen kokonaan. Ei tossa leffassa ollut järjen häiventäkään. Ei aurinko mitenkään yhtäkkiä voi sammua 🙂
1.4 miljoonan kilometrin säteisen fuusioreaktorin sammumiseen 50 vuodessa ei nyt ihan jaksa uskoa… Taikka siihen että jollain ydinpommilla sen voisi käynnistää uudelleen. Auringossa on 99.85% koko aurinkokunnan massasta, yksi ydinpommi ei todellakaan pysty aiheuttamaan lähellekään samaa kertaluokkaa olevaa reaktioita kuin kärpäsenpaska valtameressä.
Tämän leffan juoneen verrattuna Armageddonit ja kumppanit on mestariteoksia. Tässä leffassa ei muuta olekaan kuin juonia aukossa ja epäloogisuuksia. Tästä on vaikea edes kirjoittaa mitään muuta kuin että ei tätä enää ikinä pysty uudestaan katsomaan, kertakin teki tiukkaa.
Noniin, tässä elokuvan pääpointit sarjakuvana: http://www.theslackerz.com/index.php?nav=Comic&Page=45
Sarjakuva on paljon parempi kuin itse elokuva. 😀