Up (2009)
Missä: Nelonen
Milloin: Lauantai 12.5 Klo 15:50
Miksi: Pitäähän sitä!
Oma arvosana: 8/10
IMDb: 8.3/10
Tämä saattaa kuulostaa yllättävän ankaralta, mutta omissa silmissäni Up on se elokuva josta Pixarin viimeaikainen jyrkkä mahalasku alkoi. Se ei tarkoita että Up olisi missään määrin huono elokuva, ei ollenkaan. Itse asiassa se on mitä oivallisin elokuva, kuten tähdityksestäni voikin päätellä. Up oli kuitenkin ensimmäinen elokuva jota katsoessa minä aloin vaistoamaan talon legendaarisen käsikirjoituskurin lipsumisen.
Up nousee helposti Pixarin katalogissa korkeammalle keskitasolle, mikä toki Pixarin kyseessä ollessa tarkoittaa mitä erinomaisinta elokuvaa. Kuitenkin tässä elokuvassa usein nousevat esiin asia jota Pixarilta emme olleet aiemmin nähneet: juoniaukot ja hieman laiskat hahmoratkaisut. Kieltää ei voi etteikö Pixar käyttäisi kliseistä puhuvaa koiraa tavanomaista oivaltavammalla tavalla, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa etteikö elokuvan pääosahahmojen joukossa olisi puhuvaa koiraa. Elokuvassa on myös muita poikkeuksellisen ammottavia juoniaukkoja jotka liittyvät pitkälti niin muuten oivallisen vanhan miehen kuin legendaarisen lintuolennonkin kyvyissä. Hahmokatraaseen sysätty ärsyttävä lapsi on… no, ärsyttävä ja myös elokuvan pahiksen motivaatio ja taustatarina jäävät Pixarin tapauksessa poikkeuslaatuisen aneemisiksi ja laiskoiksi.
Mutta elokuva silti onnistuu edelleen Pixarin Midaan kosketuksen, sillä tarinankerronta on pääasiassa ensiluokkaista ja animaation kauneus pääsee tässä elokuvassa aivan erityisen hyvin esille. Alussa esiintyvä montaasi päähenkilön ja hänen vaimonsa elämästä ei ole koskaan minua kouraissut sillä tasolla kuin kaikki muut tuntuvat sitä hehkuttavan, mutta sen tehokkuudesta ei ole epäilystä. Myös elokuvan loppu on poikkeuslaatuisen tehokas.
Kuitenkin tästä minusta alkoi Pixarin mahalasku, sillä tästä elokuvasta oli havaittavissa ensimmäistä kertaa Pixarin säröttömän kilven halkeilu. Seuraavana vuonna teattereihin ilmaantunut Toy Story 3 nousi vuoden parhaiden elokuvien joukkoon tehokkaan kerrontansa ja yhden elokuvahistorian vaikuttavimpien loppujen takia, mutta elokuvan perusjuoni oli siitä huolimatta itsestäni harmittavan heppoinen. Sitä seurannut Cars 2 kuuluukin sitten nykyisen animaatiobuumin pohjamutiin.
Police Academy 2: Their First Assignment (1985)
Missä: Sub
Milloin: Sunnuntai 13.5 Klo 21:00
Miksi: Sadismi elää Suomenmaassa.
IMDb: 5.1/10
Maineikas elokuvakriitikko Roger Ebert suositteli ensimmäisen Police Academy-elokuvan vuokraamista ihan vain sen takia että jos koskaan elämässä tulee eteen tilanne että joutuu katsomaan huonon komediaelokuvan, tuska tuntuu pieneltä kun vertaa sitä Police Academyyn.
Ilmeisesti joku neuvoon tarttuneista ihmisistä otti tämän haasteena ja näin poliisi-idioottien epähauskat toljailut jatkuivat peräti kuuden jatko-osan ja televisiosarjan verran. Jos jokin asia maailmassa todistaa Friedrich Nietzschen toteamuksen että jumala on kuollut, niin tämä.
Elokuvan kehnoudesta kertoo sekin että joukkion päällikön Eric Lassardin näyttelijän George Gaynesin Suomalaissyntyisyyttä ei ole pahemmin mediassa rummuteltu, vaikka mies on edelleen hengissä ja potkii 94-vuoden varhaisnuoressa teini-iässä.
Viittaanko minä Police Academy-arvostelussa arvostettuihin kriitikoihin ja filosofeihin vain vaikuttaakseni tekoälylliseltä snobilta vai vastapainoksi elokuvan idiotismille, sen saa jokainen päättää itse.
KinoSilmä 