RoboCop 3 (1993)

Olen tainnut jo aiemmin tunnustaa, että ensimmäinen RoboCop kuuluu epätodennäköisimpiin elokuviin joista todella pidän. Armottoman väkivaltainen ja ihmiselämästä piittaamaton elokuva onnistui sisältämään häkellyttävän määrän tasoja ja kääntämään väkivallan kuvauksen allegoriaksi 80-luvulla meneillään olevasta Reagan-vallankumouksesta.

Joten mitä tapahtuukaan kun menestyselokuvan väistämättömistä jatko-osista väännetään samanlaista väkivaltapornoa ilman yritystäkään tavoittaa sitä ydintä joka alun perin elokuvasarjasta teki menestyksen? Parhaimmassa, ja hyvin harvinaisessa, tapauksessa jatko-osa onnistuu silti olemaan harmitonta purkkaviihdettä. Pahimmassa tapauksessa jatko osa on — RoboCop 3.

Ulkoelokuvallinen asetelma tietääkin hyvää: Alkuperäinen näyttelijä (Peter Weller) ei enää sietänyt käsikirjoituksien tasoa ja on korvattu toisella (Robert John Burke), naispääosaa edelleen epätoivoisen pätevästi näyttelevä Nancy Allen suostui projektiin vain mikäli hänen hahmonsa kuolisi pois (…ai niin, spoilerivaroitus) ja kaiken kukkuraksi tuotantoyhtiö meni konkurssiin ennen elokuvan julkaisua, jonka takia elokuva jäi varastoon useammaksi vuodeksi.

Poikkeuksellisen aneeminen käsikirjoitus, korkeintaan televisiotasoiset näyttelijät ja häkellyttävän huonot erikoistehosteet yhdessä varmistavat että elokuvakokemus olisi mahdollisimman tylsä, turha ja alkuperäisen elokuvan merkitystä vähentävä.

Joten ei voi kuin todeta että ikävä kyllä konkurssi oli turha — elokuva on siitä huolimatta maailmalla ja nyt siis myös television katsojien riesana.

Scoop (2006)
Missä: Yle Teema
Milloin: Perjantai 20.1. Klo 21:30
Miksi: Koska ajoittainen Allen-annos ei ole pahitteeksi kenellekään.
Oma arvosana: 7/10
IMDb: 6.7/10

Siinä on vain jotain lohdullista että maailmassa on tekijöitä, jotka saavat toteuttaa itseään vuodesta toiseen ilman että kukaan erityisemmin puuttuu tapahtumiin. Näitä tekijöitä löytyy kaikilta taiteen aloilta, ja Stanley Kubrickin jättäessä maallisen vaelluksensa varsin varhaisessa vaiheessa, elokuvamaailman oman tien johdonmukaiseksi johtotähdeksi on jäänyt Woody Allen.

Toki tämä tarkoittaa sitä että miehen tuotanto on kauniisti todettuna hyvin epätasaista, etenkin viime vuosina. Tästä olemme lähes kaikki samaa mieltä, joskin minä olen elokuvakohtaisesti lähes päinvastaista mieltä maailman kanssa. Niinpä ei ollutkaan yllätys että sen jälkeen kun maailman kriitikot kollektiivisesti tervehtivät Scoop:ia syvällä välinpitämättömyydellä, minä puolestani tervehdin elokuvaa miehen myöhempien vuosien yhtenä piristysruiskeena.

Asetelma, vaikka se onkin siirretty New Yorkin eliittiseurapiiristä Britannian vastaavaan, ei tuo mitään uutta. Woody Allen näyttelee toistaiseksi viimeistä kertaa itseään muiden yrittäessä pysyä jollain tasolla miehen hysteerisen selityksen kelkassa. Tämä ei sinänsä ole kovinkaan suuren huomion arvoinen seikka, mutta se on että Allen sepostaa hauskemmin kuin on tehnyt useassa tuoreemmassa esiintymisessään.

Myös yliluonnollisilla elementeillä kuorrutettu murhamysteeri toimii tuttuja latujaan pitkin tasaisen varmalla otteella, ja siksipä elokuva on Allenin ystäville kuin pulahdus lämpimään veteen vaikka mistään valtavasta elokuvataiteesta ei toki ole kysymys.

Star Trek (2009)
Missä: Nelonen
Milloin: Sunnuntai 22.1. Klo 21:00
Miksi: Kai se on pakko…
Oma arvosana: 3/10
IMDb: 8.1/10

Myönnettäköön että minä en ole pätevä henkilö arvostelemaan J.J. Abramsin tulkintaa SciFin kenties suurimmasta tuotteesta. Henkilö joka on kasvanut katsoen aikaisempia Star Trek-sarjoja ja -elokuvia ja käyttänyt säälittävän paljon aikaa niiden analysoimiseen ja ulkoa opetteluun ei kykene katsomaan totaalista uudelleenkäynnistystä objektiivisesti. Siksipä en ole yllättynyt että Star Trek:iä sen suuremmin tuntematon henkilö pitää elokuvasta ja minä taas pidän sitä lähes henkilökohtaisena loukkauksena.

Totta kai Star Trek-nörttinä olen fundamentaalisella tasolla pahastunut siitä että Abrams katsoi tarpeelliseksi resetoida hahmot nimeä lukuunottamatta tunnistamattomiksi irvikuviksi, kumoten oikeastaan kaiken mitä näistä henkilöistä olemme oppineet vuosien varrella. Toisaalta, mitä voimme odottaa kun käsikirjoittajina toimii kaksikko Roberto Orci & Alex Kurtzman (jotka ovat vastuussa muun muassa Transformers-sarjan elokuvista), joiden ensimmäinen toteamus haastattelussa on että Star Trek on aina ollut heidän mielestään “liian science fictionia”. Käsittämätön ratkaisu on myös ollut ottaa nimeltään tuttuja hahmoja näyttelemään persoonallisten luonnenäyttelijöiden sijaan toinen toistaan geneerisempiä Hollywood-kiiltokuvapoikia ja -tyttöjä.

Mutta kaikkein eniten minä olen pahastunut siitä, että Star Trek tarkoitti joskus jotakin ja nyt se tarkoitus on hävitetty kaupallisuuden alttarilla. Star Trek oli viihteellisimmilläänkin uskalsi ottaa riskejä ja sukeltaa pintaa syvemmälle. Se tutki olemassaoloa, maailmankaikkeutta ja ihmisyyden kokemusta kaikin tavoin. Se pyrki kertomaan tarinoita jotka jäivät elämään. Tämä elokuva on täysin tyhjänpäiväistä avaruusammuskelua joka voisi yhtä hyvin olla Transformers-, Star Wars-, tai mihin tahansa scifielokuvasarjaan kuuluva aivopurkkapläjäys.

Siinä lajissaan tämä ei ole mitenkään valtaisan huono, paikoitellen jopa toimiva. Joten jos ei tunne Star Trek:iä millään tasolla ja kaipaa harmitonta geneeristä kaksituntista, voisi aikansa käyttää huonomminkin. Mutta Star Trek tämä ei ole.

Niinhän siinä kävi, että koska on vuosi 2012, lieni vääjäämätöntä että nämä elokuvat tulevat KinoSilmän käsittelyyn. Kaikesta huolimatta.

Linkit:
2012 (Wikipedia)
2012 (IMDb)
2012: Doomsday (IMDb)

Joulujakson jäätyä haaveeksi, panelistit kokoontuvat puhumaan niitä näitä elokuvista eeppisessä vuodenvaihdejaksossa.

Lataa Ohjelma (MP3)

Uskomattoman juhlava pyöreä luku innoitti panelistit Suomalaisen podcasthistorian pisimpään jaksoon suurella marginaalilla. Niinpä kehoitammekin kuulijoita suhtautumaan tämänkertaiseen epistolaan pikemminkin kuin äänikirjaan ja suosiolla kuuntelemaan jakson useammassa pätkässä. Juhlan kunniaksi ohjelmassa hillitön määrä meta-asiaa, yleistä turinointia sekä paluu panelistien kaikkien aikojen parhaina pitämiin elokuviin. Elokuviin mahtuu sekä vanhoja tuttuja että uusia tulokkaita.

Linkit:
Galaxy Quest (Wikipedia)
Galaxy Quest (IMDb)
Amélie (Wikipedia)
Amélie (IMDb)
Mies Vailla Menneisyyttä (Wikipedia)
Mies Vailla Menneisyyttä (IMDb)
Nothing Personal (Wikipedia)
Nothing Personal (IMDb)
Black Swan (Wikipedia)
Black Swan (IMDb)

Lataa Ohjelma (MP3)

Elokuvafestivaalikausi sen kun jatkuu! Näinpä ollen Henrik suuntasi jälleen Helsingin kansainvälisille elokuvafestivaaleille Rakkautta & Anarkiaa. Tässä jälkimmäisessä jaksossa käsittelyssä on kahden viimeisen päivän elokuvasaalis, sekä ohjaajien jälkihaastatteluja.

Elokuvat:
- The Future
- Aranda
- The Greatest Movie Ever Sold
- The Trip
- Gnarr
- A Letter to Elia
- Matka Edeniin
- Code Blue

Lataa Ohjelma (MP3)

Elokuvafestivaalikausi sen kun jatkuu! Näinpä ollen Henrik suuntasi jälleen Helsingin kansainvälisille elokuvafestivaaleille Rakkautta & Anarkiaa. Tässä ensimmäisessä jaksossa käsittelyssä on kahden ensimmäisen päivän elokuvasaalis, sekä huippusalainen yllätysvieras Miika Ullakko.

Elokuvat:
- Grant Morrison: Talking with Gods
- The Good Life
- Page One: A Year Inside the New York Times
- Backyard
- Oslo, 31. august
- Restless
- Sønner av Norge
- Devil’s Lungs – Pirun Palkeet

Sodankylän jäätyä kertakaikkisen harmillisesti pois kummankin vakipanelistin vuosiohjelmasta, päätettiin pistää pystyyn omat varjofestivaalit. Toisessa osassa varjofestivaalikatsausta kuulemme kymmenen elokuvan rupeaman viimeisestä kuudesta elokuvatapauksesta.

Elokuvat:
- The Terror
- Un Prophète
- Bronyenosyets Potyomkin (Panssarilaiva Potemkin)
- Rocco E I Suoi Fratelli (Rocco ja hänen veljensä)
- Sin Nombre
- Winter’s Bone

Lataa Ohjelma (MP3)

Sodankylän jäätyä kertakaikkisen harmillisesti pois kummankin vakipanelistin vuosiohjelmasta, päätettiin pistää pystyyn omat varjofestivaalit. Tässä ohjelmassa kuulemme kymmenen elokuvan rupeaman ensimmäisestä viidestä elokuvatapauksesta.

Elokuvat:
- Moon
- Séraphine
- A Matter of Life and Death
- Mammoth
- Gran Torino

Lataa Ohjelma (MP3)

Kesä (Giuseppe Arcimboldo)

Helteet pistävät olon kaikilla niin flegmaattiseksi, joten taukoa täyttämään panelistit kokoontuivat puhumaan keskimääräistä organisoimattomammin viime aikojen elokuvakokemuksistaan ja kesän elokuvaodotuksistaan.

Stand Up-koomikot ovat kovasti suosittuja maailmalla ja niinollen he valloittavat jakson verran myös huomion KinoSilmän panelistien osalta. Käsittelyyn tulee siis kahden Stand Up-legendan elämänkertadokumenttia. Rapakon molemmat puolet ovat hyvin edustettuina elokuvissa American: The Bill Hicks Story ja Believe: The Eddie Izzard Story, molemmat vuodelta 2009.

Linkit:
American: The Bill Hicks Story
Believe: The Eddie Izzard Story